keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Espoosta ei saa otetta - eikä SDP:stä


Määrittele Espoo kahdella lauseella? Hmm…. Tehtävä ei ole helppo, ei edes espoolaiselle. Espoo on monelle epäkaupunki. Epämääräisyyttä aiheuttaa hajanainen kaupunkirakenne, mutta kyse on muustakin. Vaikka olen asunut Espoossa vuodesta 1976, Espoota on vaikea pukea sanoiksi. Onko Espoolla sielua? Pahoin pelkään, että sitä on vaikea löytää, mutta yritän kuitenkin.

Kun muutimme Helsingin ydinkeskustasta Espoon Leppävaaraan, olin kahdeksanvuotias. Espoo oli minulle maaseutua. Se, että ympärillä oli vihreää, oli minulle lapsena pelkkää plussaa. Minua ei haitannut, että se vihreä oli epämääräistä pajupöheikköä ja hoitamatonta hetteikköä. Espoon tapahtumaköyhyys löi vastaan vasta myöhemmässä nuoruusiässä.

Myös Espoon valtava kasvu oli jo tuolloin läsnä. Me espoolaiset olemme asuneet 1970-luvun kasvun vuosista lähtien koko ajan muuttuvassa ympäristössä. Käytännöllisesti katsoen rakennustyömaalla. Juuri mitään lapsuuteni Leppävaarasta ei ole enää jäljellä paitsi Albergan kartano. Sitäkin tosin oltiin purkamassa, mutta onneksi jonkinlainen historian kunnioitus voitti moukkamaisuuden.

Muutin 1990-luvun alussa Kauklahteen. Kylään, josta koko Espoo on saanut satoja vuosia sitten alkunsa. Kauklahti oli taannoin kukoistava teollisuuspaikkakunta, joka jäi Espoon muiden osien kehityksen jalkoihin. Nyt rakennusaalto on edennyt jo tännekin ja viimeistään viime kesän asuntomessujen myötä Kauklahden kaupunkirakenne sai sille kuuluvan muodon - onneksi perinteitä kunnioittaen.

**

Vaikka Espoo herättää mielikuvia menestyneistä ruskettuneista ihmisistä Burberry-ruutuineen, on Espoolla hyvin monenlaiset ja hajanaiset kasvot. Espoolaisuus on enemmänkin leppävaaralaisuutta, kauklahtelaisuutta, tapiolalaisuutta ja niin edelleen. Se ei ole mikään ihme, sillä meidän viisi aluekeskustamme ovat jokainen Hämeenlinnan kokoisia.

Tilastojen mukaan Espoossa asuu keskimääräistä enemmän kaupallisella alalla työskenteleviä ihmisiä. Helsingissä taas asuu enemmän kulttuurialan työntekijöitä ja valtion virkamiehiä. Moni on tullut Espooseen etsimään omaa tilaa ja jotain vähän parempaa. Espooseen tullaan usein lapsiperhevaiheessa.

Minun Espoo-suhteeni on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Myönteisiksi asioiksi nimeäisin espoolaisen luonnon ja meren. Merestä pitäisi vain saada kaikkien kuntalaisten iloita nykyistä enemmän. Kaipaisin lisää virkistysmahdollisuuksia saariin. Miksei meillä voisi olla rantasaunoja kuntalaisten käyttöön ja talvella vaikkapa aurattuja retkiluisteluratoja? Entä missä ovat Seurasaaren tyyppiset hyvin hoidetut puistoalueet, joissa viihtyisivät niin lapset kuin vanhuksetkin?

**

Espoolaista identiteettiä ei voi syntyä, jos yhteiset olohuoneet, yhdessä tekeminen sekä moninaisuudesta syntyvä omaehtoinen kaupunkikulttuuri puuttuu. Kaupungin päätöksin voidaan tukea kuntalaisten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Samalla tulemme parantaneeksi ihmisten hyvinvointia ja viihtyvyyttä.

En nyt vielä määrittele Espoota kahdella lauseella, koska Espoon syvin olemus ei ole minulle vieläkään täysin valjennut. Asun Espoossa kuitenkin hyvin mielelläni. Ja ainahan pääsee Helsinkiin.

**

Ja pari sanaa vielä SDP:n puoluehallituksen eilisestä kokouksesta, mutta vain pari, koska on kesä ja melkein juhannus. Puoluehallituksen eilisen kriisikokouksen raportointi ei kyllä mennyt ihan putkeen. Uutispäivä Demari oivaltaaa kuin vauva varpaansa julistaessaan: "SDP:n tulevaisuus on toimihenkilöissä ja opiskelijoissa". Tulee vaikutelma, että SDP:ssäni olisi nyt vasta huomattu sellaistenkin ihmisten olemassaolo, jotka eivät ole töissä tehtaassa tai verstaassa. Tai että opiskelijakin on ihminen. Niin se ei tietenkään ole - vai onko sittenkin?

Hesarin uutisoinnin taiteellinen vaikutelma oli vielä masentavampi ja jopa tarkoitushakuisen ilkeä. Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa ja kuvatekstissäkin mainostettiin puoluehallituksen kokoontuvan "kellarissa".

Lehtikuvassa päät painuksissa ovat Eero Heinäluoma ja Antti Kalliomäki ja yllä otsikko "Lisää iloa, intohimoa ja itseluottamusta". Niinpä. Ja pois kellarista.

2 kommenttia:

  1. Eikös Espoo kahdella lauseella kuulu seuraavasti: Espoo ei ole kaupunki. Se on mielentila.

    VastaaPoista
  2. ...Vai sittenkin mielenhäiriö??? Noin ei voi kyllä sanoa kuin helsinkiläinen.

    Vaikka Espoosta espoolaisenkin on vaikea saada otetta, se on kuitenkin kaupunki täynnä monenlaista hiihtäjää ja hyvin erilaisia kaupunginosia ja lähiöitä.

    Espoolaisuutta käytetään kyllä kaikenlaisen keskiluokkaisuuden ja henkisen surkastumisen synonyyminä, mutta se tekee väkivaltaa todellisuudelle.

    Kieltämättä Espoossa tiivistyy tietty pikkuporvarillinen elämäntapa ja pikkusieluisuuskin, mutta kun meitä on sittenkin niin paljon. Mukaan mahtuu parin pikkukaupungin verran muutakin kuin keskiluokkaista väkeä. On roppakaupalla syrjäytyneitä, köyhiä, hulttioita, alkoholisteja, narkkareita ja muuten vain outoja hiippareita, kuten vaikkapa meitä demareita.

    Valtuuston 67 valtuutetusta tosin peräti 27 on kokoomuslaista. Demareita on 12 ja olemme sentään toiseksi suurin ryhmä... Siitä voi päätellä henkistä ja poliittista mielipideilmastoamme. Poliittisesti espoolaisuus onkin liitetty aika suoraan kokoomuslaisuuteen, mitä vastaan itse protestoin.

    Eli se mielentila, mitä Espoolla tarkoitetaan ei kyllä ole omani...En ainakaan myönnä sitä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.