tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Rahalla saa ja Rollsilla pääsee - eduskuntaan


Nyt voidaan lopettaa kaikki SDP:n vaalitappiokomiteat ja itkuvirsikokoukset. Tarkastelin kansanedustajien vaalirahoitusilmoituksia ja vastaus löytyy sieltä. SDP hävisi vaalit, koska meidän ehdokkailla ei ollut heittää vaalimainoksiin rahaa pienen asunnon tai pääjohtajaluokan auton verran. Kampanjakululistaan pääsee tästä.

Vaalimainontaan käytetyt rahasummat ovat tähtitieteellisiä palkansaajan näkökulmasta. Summat ovat vaali toisensa jälkeen nousseet. Moni kysyykin; ”hajosiko tojotasi?”. Jos viime vaaleissa edustajapaikka irtosi Toyotalla, nyt vaadittiin Volvoa ja mielellään enemmän. Selkeästi pisimmän korren rahakkaimmissa kampanjoinnissa vetivät Kokoomus ja Keskusta. Ja sehän näkyi myös vaalituloksissa.

Demareita saa taulukosta hakemalla hakea. Neljänkymmenenyhden joukkooon heitä on eksynyt kolme. Eero Heinäluoma sijalla 6. Helsingistä, Pauliina Viitamies sijalla 31. Etelä-Savosta ja Maarit Feldt-Ranta sijalla 41. Uudeltamaalta. Kun listaa katsoo 60:nnelle riville asti, sama suhde jatkuu. Kokoomuksen ja Keskustan viidetkymmenet tuhannet eurot saavat seurakseen kaksi demaripoikkeusta; Johanna Ojala-Niemelä sijalla 44. Lapista ja Tuula Peltonen sijalla 55. Keski-Suomesta.

Kaikki Heinäluomaa lukuun ottamatta ovat uusia kansanedustajia. Kampanjaan käytettyä rahamäärää voisikin pitää jonkinlaisena epätoivoindeksinä. Tai sitten päinvastoin. Olen nimittäin kuullut väitteen, jonka mukaan rahoitusta kyllä saa, jos on tarpeeksi hyvä ehdokas. Niin, mutta kenen silmissä, kuuluu jatkokysymys.

Uudenmaan demareiden surkean tuloksen voi lukea myös suoraan kampanjakululistasta. Vertailukohdaksi voi ottaa kokoomuksen, joka jyräsi Uudellamaalla rahassa ja paikoissa. Eero Lehti pisti likoon 119 336 euroa ja Sauli Niinistö 117 287 euroa. Kokoomuksen uusi kansanedustaja Sanna Lauslahti Espoosta kampanjoi 67 117 eurolla. Sillä irtosi noin 3000 ääntä.

Ei meillä ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta repiä mistään vastaavia summia. Minun kampanjani maksoi 20 000 euroa ja siitä merkittävä osa omaa pankkilainaa. Siinä meni perheen remonttirahat. Mutta yhteiseen pottiinhan ne minunkin mainoskuluni ja noin 3 900 ääntäni menivät. Eli hyvään tarkoitukseen.

**
Demokratian 100-vuotispäivänä voi kysyä, kamppailevatko vaaleissa asiat vai mielikuvat? Ihmiset ovat jatkuvan tieto- ja viestulvan kohteina eikä aatteista oikein enää ole tietomäärän seulojaksi. Tällöin ainoaksi siiviläksi jäävät tunteet. Ja niitähän kosketellaan mielikuvien avulla. Mielikuvien luomisessa taas markkinoinnilla on tärkeä rooli.

Tämä selittää sen, miksi kokoomuksen suosio jatkuu, vaikka 500 euron hoitajien palkankorotuslupaus on osoittautumassa totaaliseksi bluffiksi. Se ei menoa haittaa, kun fiilikset ovat mukavat. Ja nousukauden aikana hyvien fiilisten tuottajilla ja muutoksen lupaajilla menee hyvin.

Joka tapauksessa ehdoton vaalivoitto lankesi mediatalojen rahakirstuun. Nämä listan valtavat summat upposivat pääasiassa sinne.

Minusta demokratian ei pidä luovuttaa alkuperäistä ideaansa kaupalliselle vaalitemmellykselle. Ei ole mitään syytä luopua aatteista asioiden selittäjinä ja yhteiskunnallisen priorisoinnin tekijänä. Mutta vaikeaa se on, kun pitäisi olla se 50 000 takataskussa, että päästäisiin edes vähän keskustelemaan.

Nythän Kokoomuksen ja Keskustan vaalirahoitus poiki tuloksen myös hallituspohjassa ja sen ohjelmassa. Perintöveron poistossa kuuluu vahvasti taustalobbareiden ääni.

Demareille vaalirahoitus on vaikea pala. Rahaa ei ole koskaan ollut meidän arvomaailman esillepitoon tyrkyllä mielin määrin. Rahoitusta tulee lähinnä järjestöjen kautta. Taustalla voi olla yksittäisen työväenyhdistyksen tulot, jotka koostuvat jonkun vuosikymmeniä tai jopa sata vuotta sitten talkootöillä rakennetun ja jo maksetun kiinteistön vuokratuloista. Mutta näitä on harvassa.

Lisäksi voi tulla joitain pikkupuroja ammattiyhdistysliikkeeltä. Ne rahat eivät ole suuria, vaikka niistä melskataankin summiin nähden suu suhteettoman suuressa vaahdossa.

Ja kun pienistä rahoista taistellaan, syntyy myös jonkin verran jäsentenvälistä mustasukkaisuutta ja kateutta. Miksi järjestön X kaikki työntekijät on valjastettu vain ehdokkaan Y taakse? Entä mistä ihmeen säätiöistä ja kiven koloista ehdokas Y haali seminaarilippujen valtavat tulot? Miksi ydinvoimaa kannattavat tahot häärivät muutaman untuvikon ympärillä? Kuka postitti kuoret, painatti kutsut ja hoiti markkinoinnin – meidän yhteiset työntekijämmekö? Näitä kysymyksiä riittää, kun rahaa on vähän. Siinä asiat jäävät pahasti jalkoihin ja energia menee eloonjäämiskappailuun. Lopuista tulee poliittisia ruumiita.

**

Vaalikampanjoinnille on syytä laittaa kattosumma. Se olisi jossain 50.000 euron paikkeilla tai sitten vielä sitäkin alempana. Jos kattosummaa ei haluta säätää, olisi joka tapauksessa syytä säännellä tarkemmin tukiryhmän toimintaa. Jos epämääräinen ihmispoppoo pyörittää kymmenien tuhansien tai sadan tuhannen euron rahavirtoja, on sillä oltava jonkinmoiset järjestäytyneet muodot. Ettei tarvitsisi hoitaa huoltoaseman baarissa raha-asioita. Sitä paitsi nakkikioskinkin toimintaa säädellään tarkemmin kuin vaalityötä.

Joka tapauksessa kampanjoiden tulovirrat olisi syytä ilmoittaa nykyistä avoimemmin. Vaaliseminaarit on tunnetuin tapa kiertää ilmoitusvelvollisuutta. Sen piikkiin voi laittaa ihan mitä ja ketä tahansa.

En jaksa lakata ihmettelemästä, miksi joku haluaa polttaa 100 000 euroa eduskuntaan päästäkseen. Mistä ne ulkopuoliset rahoittajat tulevat ja miksi he haluavat laittaa merkittäviä panoksia oman ehdokkaansa kampanjan edistämiseen? Sillä saa tietenkin näkyviä televisiomainoksia, hienoja tilaisuuksia; savukoneita sun muuta, mutta miksi ihmeessä? Jos irtorahaa on näin paljon, eikö sitä kannattaisi ohjata vaikka nälkää näkevien auttamiseen?

**

Tässä vielä kevennyksenä listan kolmen demarin (jotka ovat siis menestyneitä poikkeuksia) kampanjasummat muutettuna konkreettiseen muotoon:

Eero Heinäluoma, 84.720 euroa

*Mercedes-Benzin pääjohtajaluokan iso farmarimalli. Katso ostotiedot.

*Halpamallina Audi Q 7 vähän vaatimattomammille johtajille. Katso ostotiedot.

*Yksiö Käpylästä. Katso ostotiedot.


Pauliina Viitamies, 57.300 euroa

BMW Cabrio. Katso ostotiedot.


Maarit Feldt-Ranta, 52.554 euroa

Audi A6, ilman autonkuljettajaa. Ostotiedot tästä.

**

Fiat Puntolla ei muuten pääse eduskuntaan, paitsi mielikuvissa. Ostotiedot tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.