torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Pelkääjän paikalla


Politiikassa liian syvällä mukana olevat alkavat helposti nähdä harhoja ja salaliittoja sielläkin, missä niitä ei ole. Mitä avoimempaa ja läpinäkyvämpää politiikka on, sitä vähemmän jää sijaa kähminnälle ja vehkeilylle.

Takavuosina kulisseissa käytiin aikamoisia kädenvääntöjä. Luurankoja löytyy eri puolueiden kaapeista eivätkä kaikki likaisten temppujen osastot ole täysin kuolleet vieläkään.

Esimerkiksi Maalaisliiton taustalla oli 1960- ja 1970-luvulla ”Korsimon säätiö”, joka rahoitti ja tuki puolueen sisällä K-linjan edustajia. Siis Urho Kekkosen suosikkia Ahti Karjalaista, mutta ei Johannes Virolaista (Kekkosen tuki Karjalaiselle lopahti sittemmin).

Virolaisesta tuli kaikesta huolimatta kuitenkin puolueen puheenjohtaja, mutta kulissien takana käytiin armotonta valtapoliittista vääntöä ja luultavasti aikamoista jäsentenvälistä kampitustakin.

SKP taas toi matkalaukkukaupalla rahaa Moskovasta. Tai itse asiassa rahat taisivat olla muovikassissa. Näillä rahatukuilla rahoitettiin kommunismin esiinmarssia Suomessa.

On huhuttu, että SDP:n tietty siipi sai taannoin rahoitusta Yhdysvalloista saakka. Tämä liittyi kommunismin vastaiseen taisteluun. Siis päinvastaiseen työhön, kuin mihin Moskovan rahalla pyrittiin.

Nyt ei ole enää kylmää sotaa, ei Neuvostoliittoa eikä kommunistisen vallankaappauksen pelkoa, mutta politiikan kulissien takana on edelleen muutakin kuin pölyä. Minusta tuntuu, että kulissien taakse on ollut viime vuosina aika lailla tunkua ja hinkua. Tämä siitä huolimatta, että elämme kehittyneessä demokratiassa, joka vannoo avoimuuden nimiin.

Ilmiö liittyy siihen, että poliittinen keskustelukulttuuri on näivettymässä, jos sitä nyt kovin elävänä on meillä koskaan ollutkaan. Ei nykyään mennä kokoukseen keskustelemaan ja hankkimaan tietoa, vaan avataan televisio, luetaan päivän lööpit tai mennään nettiin surffailemaan.

**

Meillä ei ole enää olemassa kunnon foorumeita, joilla kävisimme puolueen sisäistä keskustelua sekä aatteen huolto- ja päivitystyötä. Viralliset ja muodolliset kokoukset eivät ole paikkoja, jossa avattaisiin syväluotaavia aatepoliittisia keskusteluja. Paikallisosastojen keskusteluympyrät taas ovat varsin pienet ja puolueen työryhmätyökin on suljettua pienen piirin asiakirjatuotantoa.

Kun SDP on ollut pitkään hallituspuolueena, vaikeita ja kriittisiä keskusteluja ei ole haluttu ja uskallettu käydä, koske ne päätyvät myös mediaan. Jos haukkuu puoluejohdon lyttyyn, mediahuomio on taattu. Se ei tietenkään vie asioita eteenpäin.

Maton alle on lakaistunut aika paljon tärkeää ja käymätöntä keskustelua. On pelätty, että väärä sana väärällä hetkellä syöksee meidät gallup-alamäkeen. Siksi avoimia keskusteluja on kriittisten äänenpainojen pelossa alettu liikaa pelätä. Kun pelko alkaa ohjata toimintaa, ollaan kaltevalla pinnalla.

Se joka pelkää, ei uskalla olla innovatiivinen ja luova. Pelkääjä käpertyy sisäänpäin ja tarrautuu epätoivoisesti muotoihin ja kaavoihin.

Ja mitä itse asiassa pelätään? Sitäkö, että jäsenet olisivat väärää mieltä? Ja kenen mielestä? Vai sitä, että joku, joka haluaa vaikuttaa, ei saa tahtoaan läpi avoimessa keskustelussa?

Avoimuus on niin tärkeä itseisarvo demokratiassa ja myös puolueen sisällä, että sen eteen tulee todella tehdä työtä. Sosialidemokraattinen puolue haluaa nimensä mukaan edistää kansalaisten aitoja vaikutusmahdollisuuksia ilman rahan ja muiden suljettujen pikkupiirien valtapoliittisten pyrkimysten puuttumista peliin.

Sivutuotteena tulee esiin kummallisia, ristiriitaisia ja hölmöjäkin ajatuksia, mutta entä sitten?


**

En nyt mene tämän syvemmälle, vaan jatkan Tölö Ungan puheenvuorosta erikseen vähän myöhemmin.

Moni on innostunut siitä jo pelkästään siksi, että joku laukoo jotain suorasukaista. Siitä huolimatta, että johtopäätösosa jää pinnalliseksi imagotason huiteluksi ja tölvimiseksi. Kai sekin kertoo jostain. Vähän kuin autiomaassa. Mikä tahansa, joka sammuttaa janon edes hetkeksi, kelpaa. Toivottavasti saamme vähän lisää ja monipuolisempaa ravintoa jatkossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.