maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Kevät kokouksessa


Olen hyvin järjestäytynyt. Kuulun mm. Kissaliittoon, joka ei ole ihan SAK:n kaliiperia, mutta tärkeä kumminkin. Kissamme Saga ja Miro osallistuivat lauantaina Myllypuron tenniskeskuksessa pidettävään kissanäyttelyyn. En päässyt itse paikalle, koska järjestäytyneisyyteni vei minua muihin kokouksiin.

Muu perhe kuitenkin oli kissanäyttelyssä, jossa oli mukana myös rottia. En ollut kuullutkaan, että kissat ja rotat mahtuvat saman katon alle, mutta se on mahdollista. Näyttelyssä rotille oli järjestetty mm. rotta-agilityä, mikä tuntuu vähintään yhtä huvittavalta kuin kissa-agility, jota lapseni ovat yrittäneet kalkkunasiivujen avulla opettaa meidänkin kissoillemme.

Samalla kun osa perheestäni vietti rattoisaa kissanäyttelypäivää, olin Uudenmaan demareiden piirikokouksessa. Mukanani oli myös nuorin lapsistani, eli Simo, koska hän ei olisi jaksanut roikkua koko päivää kissanäyttelyssä eikä muuta hoitoa ollut. Simo jaksoi hyvin, kuten myös viikko sitten, jolloin hän oli mukanani Kuluttajaliiton kokouksessa…

Piirikokouksessa oli apea tunnelma vaalituloksen johdosta. Rivitkin olivat harvenneet, kun kukitettavia uusia kansanedustajia oli paikalla vain kolme. Antti Kalliomäki selvitteli puheessaan, mikä meni vaaleissa pieleen. Vaalitulosta on puitu hänen johdollaan hänen kasaamassaan ryhmässä ja työ on vielä kesken.

Antti ihmetteli, miksi kansa ei ymmärtänyt hienoa talouspolitiikkaamme, jonka ansiosta talous ja bkt oli kehittynyt niin hyvin. Tulosten valossa hänen oli pakko myöntää, että jossain mätti ja pahasti. Eräs kokousedustaja näytti puolueemme gallup-käyrää, jonka alamäki alkoi kesällä 2006. Puheen aikana käyrä muuttui puhujan suussa ”Eeron käyräksi” ja syyksi ”Eeron käyrän” alamäelle puhuja arveli Eeron hahmoa Itsevaltiaissa.

Vähän liian yksinkertaista.

Eräs puhuja taas toi esiin, että meiltä katosi äänestäjiä nukkuvien puolueeseen, mutta tilastollisesti aika iso osa äänestäjistämme myös nukkui pois. Siis nukkui pois tästä maailmasta, eli kuoli.

Sysättyäni Simon vanhemmilleni, menin piirikokouksesta Suomen sosiaalifoorumiin, joka pidettiin jo kuudetta kertaa. Olen käynyt sosiaalifoorumissa lähes joka vuosi. Mika Rönkkö nappasi minut suoraan käytävältä erään paneelikeskustelun puhujaksi, koska Arja Alho oli sairastunut.

Aiheena oli: Puolueet ja uusliberalismi – onko ei-uusliberalistinen politiikka mahdollista? Sen jälkeen osallistuin demariopiskelijoiden paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli: Uusliberaali hegemonia ja pohjoismaisen mallin tulevaisuus. Sunnuntaina osallistuin koko sosiaalifoorumin loppupaneeliin, jonka aiheena oli: Vaihtoehtoja uusliberaalille hegemonialle. Minun piti puhua aiheesta: Uusliberalismi ja sen vaihtoehdot poliittisen toimijan silmin.

Sosiaalifoorumissa siis pitää olla jotain mieltä uusliberalismista ja on selvää, että se näkemys ei ole myönteinen. Kansan syvissä riveissä ei kuitenkaan kannata mennä paasaamaan ”Gramskilaisesta analyysistä kapitalismin hegemoniasta”, joka oli yksi demariopiskelijoiden paneelikeskustelun aihe. Asiat pitää osaa pukea sanoiksi vähän toisella tavalla.

Sosiaalifoorumissa tuntuu usein kotoisammalta kuin oman puolueeni tilaisuuksissa, jossa paikalla on usein minua huomattavasti vanhempaa porukkaa. Kotoisuutta ei haittaa se, että poliittisena toimijana olen joidenkin mielestä potentiaalinen huijari, jonka mielipiteet eivät voi olla aitoja. Tai jos ne ovat, olen selkärangaton aatteen myyjä joka tapauksessa, heti kun silmä välttää.

On mielenkiintoista keskustella demokratiasta ja globaalista taloudesta, vaikka keskustelijoiden realismin asteessa on suuria eroja. Joidenkin mielestä koko nykyinen valtiojärjestys tulisi räjäyttää pois ja tilalle tulisi sitten aivan kuin itsestään jotain kaunista ja ihanaa.

SDP:n sisällä käydään jatkuvaa vääntöä siitä, miten suhtaudumme markkinoiden ohjailuun. Haluammeko ohjata niitä paljon, vai vähän. Jos haluaa ohjailla paljon, voi valmistautua siihen, ettei sillä saa suosiota. Ei ainakaan tiedotusvälineissä eikä silloin myöskään puolueen imagosiivessä. Vähän ohjaileminen on pragmaattista sopeutumista olemassa olevaan tilanteeseen. Myötäilyä ja mukautumista. Puolueen sisään mahtuu kaikkea tältä väliltä.

Hienoa muuten, että Le Monde diplomatique –lehti on ilmestyy nykyään myös Suomeksi. Siellä on hyvä Manuel Castellsin artikkeli ”Yksilöiden joukkoviestintä”. Kannattaa lukea.

**

Viikonlopun parasta antia oli lintujen moniääninen mekastus lenkkipolkuni varrella. Lintujen ja metsän ääni yhdistettynä kevään tuoksuun on parasta tässä hetkessä. Samoin havunvihreä metsä ilta-auringossa. Kevät on ehdottomasti suosikkivuodenaikani. Kohta on paras hetki, kun lempiväriäni vihreää alkaa tunkemaan esiin joka puolelta ja vieläpä raikkaan heleässä muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.