keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Ei mitkään välivaalit

Yhteiskuntapolitiikka-lehti ilmestyi juuri ja sen päätoimittaja Matti Virtanen ottaa pääkirjoituksessaan kantaa vaaleihin ja kirjaani:

Noin vuosi sitten kansanedustaja Susanna Rahkonen julkaisi YP:ssä (1/06) artikkelin, jonka keskeinen sanoma oli ihmettely, miksei julkisen sektorin mahdollisuuksia työllistää ole käytetty ja käytetä riittävästi. 1990-luvun laman aikana korkealle nostettua verotasoa alentamalla Suomi on saatu tukevalle kasvu-uralle ja taloudessa menee niin hyvin, että nyt olisi Rahkosen mielestä korkea aika siirtää painopiste veronalennuksista laman vaurioittamien hyvinvointipalvelujen kohentamiseen.


Nyt tämän vuoden tammikuussa Susanna Rahkoselta ilmestyi kirja nimeltä ”Valta istuu sohvalla” (Edita 2007), jossa Rahkonen julkaisee tuon YP-artikkelinsa kokonaan uudelleen. Artikkelissa olleella esimerkkilaskelmallaan Rahkonen osoitti, että julkisen työllistämisen nettomenot jäävät paljon alhaisemmiksi kuin bruttomenot. Kirjassa Rahkonen summaa laskelmansa opetuksen näin:

"Julkiseen työllistämiseen käytetyt 750 miljoonaa euroa auttaisivat luomaan 36000 uutta työpaikkaa sekä alentamaan työttömyysastetta noin puolitoista prosenttiyksikköä. Lisäksi se lisäisi verotuloja ja vähentäisi tulonsiirtomenoja niin paljon, että nettokuluksi jäisi vajaat 300 miljoonaa euroa.”

Kirjassaan Rahkonen ihmettelee edelleen, miksi hänen aloitteensa saama vastakaiku on ollut niin vähäistä – varsinkin hänen omassa puolueessaan SDP:ssä.

Mutta Rahkosen kirjan julkistamisesta ei kulunut kuin runsas viikko, kun SDP esitteli eduskuntavaalitavoitteensa. Ja kuinka ollakaan, ensi vaalikauden jakovarasta SDP aikoo ohjelmansa mukaan suunnata 2,4 miljardia euroa nimenomaan julkisten palvelujen ja myös työelämän ulkopuolella olevien aseman kohentamiseen; yksistään vanhusten hoitoon aiotaan perustaa 20000 uutta työpaikkaa.

Palveluihin panostamisen lisäksi SDP siis linjaa, että ensi vaalikaudella on palkansaajaväestön ulkopuolella olevien vuoro. Lähimenneisyydessä verohelpotukset ja työllisyyden paraneminen helpottivat ja paransivat nimenomaan työssä olevien asemaa, kun taas palkkatyön ulkopuolella tai sen sisällä vain pätkittäin olevat eli pitkälti sosiaaliturvan varassa elävät ovat jääneet pahasti jälkeen. Juuri tätä piirrettä viime aikojen kehityksessä ovat korostaneet Stakesin organisoiman ja ylijohtaja Matti Heikkilän vetämän ”Hyvinvointivaltion rajat” -projektin monet raportit viime syksynä.

TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa (10.2.) Eero Heinäluoma painokkaasti korosti, että jos hän on vaalien jälkeen pääministeri, marssijärjestys on nimenomaan tämä: ensin hallituksessa sovitaan panostus julkisiin palveluihin ja työelämän ulkopuolella olevien aseman kohentamiseen, ja vasta sitten ryhdytään arvioimaan, paljonko jakovarasta jää käytettäväksi palkkaverojen alennusten jatkamiseen.

SDP:n ja Eero Heinäluoman kanta on selvä muutos puolueen aiempaan linjaan ja sähköisti vaalitaistelun hetkessä. Gallupkyselyissä Matti Vanhaseen nähden selvässä alakynnessä ollut Heinäluoma on lähtenyt tosissaan haastamaan istuvan pääministerin ja hakemaan SDP:lle suurimman puolueen asemaa. Tämä saattaa hyvin myös onnistua, sillä niin hyvin SDP:n uusi linja vastaa kansalaisten valtaenemmistön kyselyissä ilmaisemia toiveita, kuten mm. Anu Muurin tässä YP:n numerossa oleva artikkeli osoittaa.

SDP:llä näyttäisi olevan jopa hiukan samanlainen läpimurron mahdollisuus kuin aikanaan vuoden 1966 vaaleissa. Tuolloin SDP:n sodanjälkeisen ajan johtohahmo Väinö Tanner oli väistynyt ja tilalle tullut Rafael Paasio alkoi reivata puoluettaan ”pari piirua vasemmalle”. SDP:n alamäki kääntyi nopeaan nousuun ja vuoden 1966 vaaleissa se sai suuren vaalivoiton ja pääministerin paikan.

Vastaavasti talouden hyvä kehitys ja vankat tulevaisuuden näkymät antaisivat juuri nyt sauman päättää ”lamanjälkeinen aika” ja sen poikkeusoloihin sovitettu poliittinen linja. SDP:n vanha johtaja Paavo Lipponen on väistynyt ja Eero Heinäluomalla on näytön paikka ja pakko – ja nyt myös poliittinen ohjelma, jonka avulla näyttö on mahdollista antaa.

Suomen Kuvalehti julkaisi helmikuun alkupuolella (9.2.) Johtamistaidon opiston asiantuntijoiden arvion kolmesta potentiaalisesta pääministeriehdokkaasta. Arviot pohjautuivat kunkin ehdokkaan läheisten työtovereiden haastatteluihin ja niiden tuloksia SK summaa Heinäluoman osalta näin:

”Heinäluomasta annetut arviot synnyttävät kuvan korkeaa moraalia noudattavasta, luotettavasta ja oikeudenmukaisesta johtajasta, joka uskaltaa toimia hyväksi toteamiensa asioiden puolesta. Korostuneen vahva poliittinen tahto on hänelle leimallista.”
Tämä on jotain aivan muuta kuin Heinäluoman vallitsevaksi kiteytynyt imago (”ovela ja häikäilemätön peluri”). Itsekin hämmästelin blogisivullani (2.2.) sitä Heinäluomaa, joka osallistui television ensimmäiseen suureen vaalikeskusteluun. Kaikesta päätellen Heinäluoma tietää, mitä tekee, ja aikoo panna kaikkensa peliin valitsemansa linjan puolesta.

Sivustatukea antaa Susanna Rahkonen kirjassaan:
”Hyvinvoinnin kokonaisvastuuta julkinen sektori ei voi ulkoistaa millään. Se olisi perustuslain vastaista – – Lisäpanostukset vanhustenhoitoon, lasten iltapäivähoitoon, päivähoitoon, tukipetukseen, terveydenhoitoon sekä päihde- ja mielenterveystyöhön kannattaa tehdä ihan normaalin ja olemassa olevan julkisen rakenteen kautta. Miksi odottaisimme yksityisten markkinoiden käynnistymistä, kun meillä on omat kanavat heti käytössämme?”

Joka tapauksessa: suunnanmuutoksellaan Heinäluoma ja SDP ovat onnistuneet muuttamaan odotetut ”välivaalit” aidoiksi ja jännittäviksi linjavaaleiksi. Demokratia puhuu maaliskuun 18. päivänä.MATTI VIRTANEN"


**


Minulla ei ole tähän mitään lisättävää. Paitsi puoleettoman tarkkailijan, anoppini kommentit: "Eero on ollut TV-tenteissä kaikissa paras. Rauhallinen, vakuuttava ja luonteva. Yllättävän hyvä."

**

Kuvassa Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja minä luovuuden vimmassa Vanhalla Ylioppilastalolla pidetyissä Eki-jameissa 23.2.2007. "Se on Erkki...rinnassansa rauhan merkki jne..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.