perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Vakooja ministerin sängyssä?

Ilta-sanomien toimittaja soitti ja kysyi, piileekö susankurostapauksissa turvallisuusriski. Hän sanoi kysyvänsä asiaa nimenomaan lakimieskansanedustajilta. En ollutkaan lukenut vielä päivän lehtiä. Viimeisimmät muistikuvani tapauksen mediakäsittelystä liittyivät lähinnä uuniperunoihin ja niiden maittavuuteen, joten en ollut ajatellut, että asia poikii juridistakin ulottuvuutta.

Vastasin jotain epämääräistä ja myöhemmin pohdin asiaa lisää. Vaikka Kuronen kuinka olisi kuullut Matin puheluita "Euroopan presidenttinä", niin tokkopa niistä niin kauheasti valtakunnansalaisuuksia on ollut kuultavissa. Jos puhelut on vieläpä käyty englannin kielellä, veikkaan, ettei Matin puolelta ole kuultu kovin kummia…siis puhelimessa keskellä yötä.

Ongelmahan on yhteinen kaikille ministereiden lähipiiriin kuuluville. Siis yhtälailla myös aviopuolisoille. Hekin saattavat kuulla lauseenpätkän sieltä ja toisen täältä sekä nähdä levällään olevia papereita. Onpahan teoriassa mahdollisuus päästä käsiksi myös toisen sähköpostiin, mutta kukapa sitä tekisi. Ja kuka ulkopuolinen niistä tiedonmuruista edes mitään kostuisi. Tarvitaan jo jonkinmoista taustapaneutumista, että salaisuudesta tulee hyödynnettävää ja vuodettavaa tietoa.

Kun mielikuvitus alkaa maalailemaan ministereiden sänkyihin tunkeutuvista houkutuslinnuista suurtakin turvallisuusuhkaa, on James Bondia katsottu aivan liikaa. Vakoojien on helpompi saada haluamansa tiedot tukeutumalla sähköpostiin ja kuuntelemalla puheluita salaa teknisiä apuvälineitä käyttäen. Siis paljon helpommin ja nopeammin kuin uuniperunasessioihin hakeutumalla.
Sitä paitsi, luotan ministereiden harkintaan. Heidän toimintaa säätelee rikoslaki ja sen virkarikossäännökset. Oikeuskansleri valvoo myös valtioneuvoston jäsenten eli ministerien toiminnan lainmukaisuutta. Sama toimivalta on myös eduskunnan oikeusasiamiehellä. Jos he katsovat ministerin syyllistyneen ns. ministerikoskeen eli menetelleen selvästi lainvastaisesti, oikeuskansleri ja oikeusasiamies ovat velvollisia ilmoittamaan asiasta eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.
Se tutkii asian ja ilmoittaa päätöksensä l. sen, onko lakia kiistatta rikottu, minkä jälkeen oikeuskunta päättää siitä, onko ministeriä syytettä . Syyte käsitellään valtakunnanoikeudessa.

Rikoslain 40 luvun 5 § (12.7.2002/604)
Virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen:

Jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti
1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai muun lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa,
hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Jos virkamies huolimattomuudesta syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun tekoon, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
**
Em. lainkohtaa sovelletaan myös valtioneuvoston jäseneen. En usko, että Matti Vanhanen on lörpötellyt Kurosen kuullen mitä tahansa. Ja ainahan voi mennä toiseen huoneeseen. Lex Kuronen hivelisi tietenkin Susanin kirjanmyyntiä ja elokuvahankkeita, mutta todellista tarvetta sellaiseen ei ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.