tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Seminaareja vai vaalihumppaa


Olin tänään Erkki Tuomiojan hyvinvointivaltioseminaarin puheenjohtajana. Sali vilisi helsinkiläisiä demariaktiiveja ja nolotti, etten tuntenut heitä nimeltä. Silti sain ainakin viidet terveiset.....nimittäin lähetettäväksi isälleni. Antaessani puheenvuoroa takariviin, luulin tutunnäköistä miestä Seppo Lindblomiksi. Ajattelin oikein briljeerata, että tuon miehen tunnen. No hän olikin Kelan entinen johtaja Pekka Morri. Tunne oli sama kuin Linnan juhlien selostajilla näiden surkeimpina hetkinään.

Vanhempieni kaverit (niitä riittää) saavat minut tuntemaan oloni kovin nuoreksi, mutta se tunne ei ole yksinomaan myönteinen. Eräskin herra huikkasi nähneensä isäni, jonka kanssa he olivat jutelleet mm. kirjastani. Mies sanoi todenneensa isälleni, että hän onkin sitten varmaan auttanut minua kirjan kirjoittamisessa. Vitsailin, että se ei voi pitää paikkaansa, koska kirjasta olisi silloin tullut varsin huono. "En usko, en usko", mies toisteli tietämättään, että kirja sisältää aikamoista 38-vuotiaan naisen feminististä paatosta. Tekstiä, jota on vaikea sotkea 68-vuotiaan isäpappani puiseviin komiteamietintötyylisiin teksteihin.


Niinhän se on, että isäni kavereiden silmissä olen edelleen se lapsi, jonka he ovat tavanneet keittiön pöydän alla. Ja eiväthän kuolaavat lapset osaa kirjoitella kirjoja. Korkeintaan repiä niitä.

Jakob Södermanin muistan mm. siitä, että häntä sanottiin Jakeksi. Sekoitin hänet nimittäin Jakki-härkään, joka oli lempilastenohjelmani nimi. Joskus Söderman oli meillä kylässä enkä muista oliko se se sama kerta, kun musta-valkoisen televisiomme lämpeneminen kesti niin kauan, että koko Jakki-härän seikkailut menivät lumisateena ohi. Äänet kyllä kuuluivat. Kyllä otti päähän, mutta Jakke jäi mieleen.

**


Seminaari oli muuten oikein kiinnostava ja antoisa. Dosentti ja sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Juho Saari puhui hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja epävarmuuden sosiaalipolitiikasta, Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen puhui teemasta "talouskasvun varjossa" ja hän viritti keskustelua myös perustulosta. JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori taas peräänkuulutti nykyajan Pekka Kuusta. Ja lisäksi seminaarissa puhui Erkki Tuomioja.

Perustuloa ei tilaisuudessa sellaisenaan kaapattu SDP:n vaaliohjelmaan, mutta perusturvan kohentamista ja byrokratiakitkojen vähentämistä kannatettiin. Samoin sitä, että sosiaaliturva ei saisi leikkautua niin pienistä tuloista kuin tänä päivänä. Myös aktiivista työvoimapolitiikkaa ja palvelusatsauksia kannatettiin. Todettiin, ettei kukaan rakasta epävarmuutta. Epävarmuuden kokemukset ovat niitä kohteita, johon sosiaalipolitiikalla on päästävä vaikuttamaan asuntopolitiikkaa unohtamatta.

On välttämätöntä, että edes vaalien alla ja mielellään myös niiden välillä kävisimme keskustelua hyvinvointivaltion suunnasta. Vaalityö uhkaa muuten kilpistyä pelkäksi kahvitteluksi ja muutaman kylähullun terroriksi vaaliteltalla. Jossainhan pitäisi voida käydä myös aatteellista keskustelua, jossa olisi myös vankka asiantuntemus taustalla. Niin oli tässä seminaarissa.

Samaa kyselivät nuoret eilen Turussa, jossa kävin Ilkka Taipaleen kanssa avittamassa entisen avustajani Esa Suomisen vaalikampanjaa. Voimme unohtaa syvääluotaavat yhteiskunta-analyysit siinä vaiheessa, kun curlingsankarit hoitavat koko homman. Voihan heiltäkin toki löytyä viiltävää yhteiskunnallista visioinäärisyyttä, mutta sitä heiltä ei varsinaisesti kyllä odoteta. Ääniä kylläkin.

Kahvia ja humppaa. Niilläkö vaalit hoidetaan?

**


Huomenna eli keskiviikkona 21.2. on vuorossa oma tilaisuuteni teemalla "Yksityistä vai yhteistä hyvinvointia?" Paikkana on kulttuurikeskuksen kahvila Tapiolassa klo 18-20 ja keskustelijana lisäkseni jokapaikan Erkki Tuomioja. Tervetuloa!

**
Kuvassa olen isäni ja veljeni kanssa. Siis yli 30 vuotta sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.