sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Hyvähampaiset edustajamme


MTV3:n uutisissa kerrottiin, että naisehdokkaat pääsevät aikakauslehdissä miehiä paremmin esiin kritiikittömän kevyillä jutuilla, joissa politiikkaa on vain nimeksi. Uutista varten oli seurattu juttuja kolmen kuukauden ajalta ja listaus kevyen julkisuuden kärkinimistä oli selkeä. Oli Leena Harkimoa, Merikukka Forsiusta ja Tanja Saarelaa, näitä kaikkien tuntemia kansikuvakasvoja.

Yksi asia vain pisti minun silmääni, mutta siitä jutussa ei kerrottu. Oman puolueeni naiset loistavat poissaolollaan miehistä puhumattakaan. Ainoat jutussa mainitut demarit olivat Päivi Lipponen ja miehistä Tommy Tabermann, jotka ainakin toistaiseksi ovat parlamentin ulkopuolella.

Jos tilastointi tehtäisiin vuoden ajalta, tulos olisi demareille paljon raadollisempi. Ja varsinkin, jos siinä katsottaisiin pelkkiä naistenlehtiä. Olen nimittäin aina ihmetellyt sitä logiikkaa, jolla naistenlehdet valitsevat jutun arvoisiksi kokemansa haastateltavat. Siis ne henkilöt, jotka ovat naistenlehtien näkökulmasta tärkeitä ja kiinnostavia.

Naistenlehdet haluavat tarjota lukijoilleen jotain erityistä - elämyksiä, luksusta ja glamouria arjen harmauden keskelle. Siis käyskentelyä sukukartanossa kristalliskruunujen alla. Jotain "Kauniit ja rohkeat" -tyyppistä hohtoa, josta ei puutu monimutkaisia ihmissuhdekiemuroita, sulhasia eikä koreita asuja.

Kansanedustajia koskevan naistenlehtijulkisuuden tärkeimmät kriteerit ovat siis nämä:
1. Malli-, urheilu- tai viihdetausta
2. Kiinnosta ja näkyvä aviomies
3. Näkyvä ero em. miehestä ja monenlaisia miessuhdekuvioita
4. Ei vanha, ylipainoinen eikä ruma
5. Hyvähampainen, saa hyviä kuvia
6. Ministeri tai presidentti (lähinnä juttupulan vallitessa)

Itse täytän kriteeristä jotenkuten vain 4- ja 5-kohdat, jos tulkintaa oikein venytetään. Muita kriteerejä en sitten täytäkään ja se näkyy naistenlehtijuttusaldossani. Olen ollut kahdeksanvuotisen kansanedustajan urani aikana kaksi kertaa naistenlehden varsinaisen henkilöjutun kohteena.

Ensimmäinen juttu koski Attac-järjestön perustamista, jolloin olin sekä MeNaisissa että Annassa. Me Naisissa olin viikon henkilö ja Annassa yksi monesta haastateltavasta. Kyseessä olivat pienet asiajutut, joihin kuvat oli näpätty eduskunnan käytävällä. Toinen juttu oli vuonna 2005, jossa olin Sirkka-Liisa Anttilan, Kaarina Drombergin ja Janina Anderssonin kanssa kertomassa kehosta ja naisen ulkonäköpaineista. Tämä juttu olikin sitten varsin henkilökohtainen ja avomielinen kuvat mukaan lukien.

***

Jos haluaa olla asiallinen lakeja säätävä päättäjä eduskunnassa, näillä jutuilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan jopa päinvastoin. Mutta MTV3:n uutisen pointtina olikin se huomio, että tietyt ehdokkaat pystyvät esittelemään itseään mukavissa merkeissä enemmän kuin toiset ja tätä kautta he pääsevät äänestäjien lähelle tavalla, joka suosii heidän valintaansa. Vastaava maksullinen mainostila lehdissä maksaisi maltaita.

Vaikka lehdet sanovat, ettei heillä ole mitään poliittisia päämääriä, heidän kannattaisi katsoa ihan huvikseen päättäjistä kertovia juttutilastojaan ja verrata, miten hyvin naispäättäjien kohdalla ovat edustettuna erilaiset ihmiset ja näkemykset. Lehdet voisivat samalla miettiä, millaista naiskuvaa ja käsitystä päättäjien työstä he ylläpitävät. Entä millaisten päättäjien valintaa he tietämättään suosivat. Unohtuvatko arkiset puurtajat kristalliskruunujen säihkeeseen?

Naistenlehdistä löytyy hyvin paljon asiantuntevia vakavia artikkeleita yhteiskunnallisista aiheista. Lehdillä on siis myös omanlaisensa yhteiskunnallinenkin funktionsa. Naistenlehtien lukijoista ja tilaajista (joihin itsekin kuulun), aika merkittävä osa äänestää niitä arkisempia edustajia. Siis niitä, joiden kasvojen luusto on vähemmän kuvauksellinen, mutta joiden työllä on olennaisen tärkeä merkitys monen lehden lukijan elämälle.
En ole katkera mutta kuitenkin...
PS. Kesällä olin urani huipulla. Olin Iltalehden parisuhdehaastattelussa mieheni kanssa.
**

MTV3:n uutisten koko juttu tässä:
Naisehdokkaat kertovat auliisti yksityiselämästään. Miesehdokkaista julkaistut jutut ovat sen sijaan varsin värittömiä.

MTV:n uutisten lehtikatsaus joulukuun alusta tähän päivään löysi yli sata artikkelia eduskuntavaaliehdokkaista, joissa ei politiikkaa juuri puhuttu.
Aikakaus- ja iltapäivälehdet nostivat jutunaiheiksi 33 ehdokasta, joista kirjoitetut jutut eivät juuri politiikkaa sivunneet. Palstatilaa hallitsivat yksityiselämän asiat, ja päivänpolitiikkaa puhuttiin erityisen vähän tai ei ollenkaan naisehdokkaiden kanssa.
Naiset hallitsivat julkisuuskuvaansa selvästi miehiä paremmin. Erityishuomiota sai kokoomuksen ehdokas Rakel Lignell hänen miehensä Nicke Lignellin onnettomuuden vuoksi.
Ministeri Tanja Saarelan yksityiselämästä muun muassa avioliitosta ja pukeutumisesta kerrottiin seitsemän laajahkon artikkelin verran.
Pääminiserin ex-puolison keskustan Merja Vanhasen elämää eron jälkeen ruodittiin kolmen jutun verran, joista kaksi oli laajoja aikakauslehtijuttuja. Miltei samaan ylsi SDP:n listalta eduskuntaan pyrkivä Päivi Lipponen.
Yksityiselämästään kertoi auliisti naistenlehtien sivuilla myös keskustaministeri Paula Lehtomäki, joka on tunnettu varsin pidättyväisenä julkisuuden suhteen.
Huomiotta ei jäänyt myöskään kokoomuksen Leena Harkimo, eikä varsinkaan vihreiden Merikukka Forsius. Molemmat kertoivat elämästään eron jälkeen, Forsius yksinhuoltajuudestaan ja Harkimo uudesta miehestä sekä sovinnosta ex-miehensä, liikemies Hjallis Harkimon kanssa.
Luonnollisesti myös niin kutsutut julkkisehdokkaat noteerattiin ja päivänpolitiikka sivuutettiin. Kike Elomaa ja Riita Väisänen eivät viihdepainotteisissa jutuissan juurikaan edes yrittäneet politikoida.
Eniten mietteitä mahdollisesti avautuvasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta esitti Anne Pohtamo Hymy-lehden artikkelissa, jossa hän vaati huumenuoria pakkohoitoon.

Miesten julkikuva naisia synkempi
Miesehdokkaista julkaistut jutut olivat teemoiltaan varsin ilottomia.
Esimerkiksi Mikko Alatalon avioero-teemalla julkaistiin kaksi juttua. Pääminiseri Matti Vanhanen kertoi omin sanoin elämästään viiden jutun verran. Kokoomuksen Harri Jaskarin ongelmat virolaisen avopuolison kanssa ja siitä virinnyt oikeusjuttu sai miehen avautumaan lehdille ahdingostaan kolmen huomattavan artikkelin verran.
Hiihtäjälegenda Juha Miedon äidin poismeno kulutti iltapäivälehtien painomustetta viiden artikkelin verran. Julkinen suruaika loppui kolmen päivän jälkeen, jonka päätteeksi Miedon kerrottiin lähtevän kiertämään vaalikenttiä.
Julkisuuspajatson tyhjensi tehokkaimmin keskustan ehdokas Harri Ojala. Farmarin päätös ehdokkuudesta lienee julkisuuden peruja, olihan hän yksi syksyn seuratuimpia henkilöitä esiintyessään televisiossa "Maajussille morsian" sarjassa.
Huomattavaa on, että kun Ojala ilmoitti ehdokkuudestaan, kirjoittelu hänestä ei ainakaan saanut poliittista sävyä, huomio pysyi tiiviisti rakkausasioissa.

Tutkija: Miehet naisia jäljessä
Poliittisen historia erikoistutkijan Ville Pernaan mielestä naiset hallitsevat miehiä paremmin aikakauslehtijulkisuuden. Esimerkkinä hän mainitsee naistenlehtien henkilöjutut, joiden tarjoaman, yleensä kritiikittömän julkisuuden naisehdokkaat osaavat taitavasti hyödyntää.
Iltalehden vastaavan päätoimittajan ja kustantajan Kari Kivelän mukaan naisehdokkaista on painotetusti tehty kevyitä juttuja, mutta Kivelän mukaan "perhe-elämäkin on politiikkaa" ja ansaitsee näin ollen tulla julki.
Apu-lehden toimituspääliikkö Jari Jokinen myöntää, että ehdokkaista tehdyt henkilöjutut ilman politiikkaa antavat ehdokkaille ilmaista mainosta, mutta ei katso, että lehdistön toimintatapoja olisi tässä suhteessa syytä muuttaa.
(MTV3)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.